En tiedä mitä tapahtui, mutta perheen vauva May hävisi bittiavaruuteen, ja vähän näyttää siltä että katosi pysyvästi(?). Perheenjäsenten muistoissakaan ei Mayta ole enää :( Mutta seuraavan osan tapahtumiin. Panostin tähän osaan paljon enemmän, sillä oli edellistä osaa enemmän kirjottaa. (en oikein tykkää kirjottaa lc:n ensimmäisiä osia koska tapahtumasarjat aina toistavat itseään) Ja btw, Risto ei olekaan Risto-Pekka niin kuin muistelin, vaan Risto-Petteri. :)

 
Mary B ja Risto keskustelivat iltapalapöydässä taloudellisesta tilanteestaan. "Mary, meillä ei ole tällä hetkellä varaa mihinkään ylimääräiseen. Tietokoneen hankinta saa nyt odottaa parempaa taloudellista tilannetta", Risto huokaisi ja jatkoi ruuan lapioimista suuhunsa. Jake kyttäsi ahnaasti ja vilkuili lattiaa, josko jokin muru edes sattuisi tipahtamaan.

Perheen rahantilanne ei sallinut edes koiran makuualustan ostamista. Jake tyytyi kiltisti kovaan parkettiin.
 

Maryn toinen (tai tavallaan ensimmäinen?) raskaus oli edennyt askeleen pidemmälle. Hän oli kuitenkin huolissaan lapsen tulevaisuudesta, sillä juuri nyt heillä ei ollut rahaa nimeksikään. Lapsi oli kyllä suunniteltu, mutta oliko raskaaksi hankkiutuminen liian aikaista?

Iltalötköilyjen aikaan Risto tunsi pistävän hajun nenässään. Syyllinen löytyi heti selän takaa. "Jake.. taas pyörinyt naapurin kukkamullissa.." Risto tuhahti mielessään. Hän hätyytteli Jakea kylpyhuoneeseen päin, mutta koira oli jostain syystä hieman vastahakoinen..

Pienen kiukuttelun ja suostuttelun jälkeen Jake hyppäsi ammeeseen, joka oli väliaikaisesti sijoitettu olohuoneeseen, sillä WC oli liian pieni Jaken kokoiselle koiralle. 

Risto kehui pientä silmäteräänsä vuolain sanoin ja paijasi korvien takaa palkinnoksi rauhallisesta kylvystä. Hän mietti, miten tylsää elämä olisikaan ilman Jakea. 

 
Kun Risto oli suorittanut kunniallisesti lemmikkinsä viikkopesun, ahmi Mary ruokaa kuin viimeistä päivää. Raskausaika oli saanut hänet himokkaaksi, niin ruokaa kuin petipuuhiakin kohtaan. :)

Joka päivä Mary huomasi jonkin pienen muutoksen kehossaan. Nyt muutos oli jo hieman suurempi. Vatsa oli entistä suurempi, joten hän tiesi synnytyksen olevan lähellä. Mary oli päättänyt synnyttää lapset kotonaan, ellei komplikaatioita ilmaantuisi.

Risto oli saavuttanut merkittävän paalun kokkiurallaan. Hän oli askelen lähempänä unelmaansa..

Mary oli ollut oikeassa lähellä olevasta synnytyksestä. Nyt oli sen aika.. vauva puski päätään ulos ja Mary voihki kivusta. Hän piteli kiinni mahastaan, kuin suojellakseen syntyvää lasta. Tuskainen katse vaihtui hiljattain helpotukseen ja pian onnelliseen hymyyn..

Lapsen piteleminen omilla käsivarsilla tuntui uskomattomalta. Mary oli niin häkellyksissä ettei tiennyt miten reagoida. Risto huuteli hurraa huutoja käsi ojossa, mutta Mary oli niin uupunut, että halusi vain hetken lepoa, yhdessä pienen vauvan kanssa. Syntynyt lapsi oli poika ja nimeksi ristittiin Stephen. Stephen on mustatukkainen kuten isänsä, ja iho maitokahvin värinen. Kasvonpiirteet vivahtivat enemmän äitiin.. 

Tuoreet vanhemmat sisustivat oman makuukamarinsa vieressä sijaitsevan huoneen esikoiselleen (niin..) aavistuksen hawaii teemaisesti. Huoneesta löytyi kaikki tarpeellinen, mitä sen ikäinen ehkä tulevaisuudessakin tulisi tarvitsemaan.

Stephenin ensimmäinen yö kehdossa, omassa huoneessaan. :)

Uupumuksesta huolimatta Mary putsasi keittiötasoja tunnollisesti. Hän ei halunnut bakteerien tai minkäänlaisten virusten leviävän vastasyntyneeseen esikoiseensa.

Pian Stephenin syntymän jälkeen Mary sai huomata olevansa taas raskaana. Raskaus oli hieman ennenaikainen eikä pariskunta ollut suunnittellut seuraavaa lasta - ainakaan seuraavaan vuoteen. Hän kuitenkin tiesi, että Riston tulisi saada tietää raskaudesta, sillä näkyisihän se jo mahasta. Abortti käväisi Maryn ajatuksissa, mutta arveli sen olevan jo liian myöhäistä.

Mary oli hyvin perhekeskeinen ja lapsirakas. Hän rakasti hoivata lastaan, oli miten väsynyt tahansa. Likaiset vaipat vaihtuivat vaivatta.

Lastenhoito ja äitiys kuitenkin vaativat veronsa ja Mary nukahti kesken kotiaskareiden. Pitäisikö hälytyskellojen jo soida.. Risto.

Syystä tai toisesta Jake oli jäänyt bugittamaan, eikä voinut liikkua ollenkaan. Vaikka kupissa oli ruokaa, niin Jake ei mennyt syömään, joten nälkä oli lähes miinuksella. :s Sen seurauksena..

..Jake vietiin pois :(

Itse poliisikaan ei tiennyt kelle osoittaa torut, sillä talon asukkaat olivat aivan pihalla...

Maha pompahti taas hieman suuremmaksi.. :)

Töistä tullessaan Risto pinkoi kovaa vauhtia ovista sisään. Mitä oli tapahtunut?

Risto oli saanut työpaikkansa ruuasta ruokamyrkytyksen, ja oksenteli valtonaan. Vessan puhdistaminen oli hyödytöntä, sillä samalla sekunnilla se oli taas likainen ja haiseva.. Mary suositteli miehelleen lääkärillä käymistä, mutta itsepäinen miehenköriläs ei ottanut kuuleviin korviinsakaan moista ehdotusta.

Kun olo oli parempi, oli myös otollinen aika juhlia pienimuotoisesti Stephenin synttäreitä. Pieni söpö taapero. =)

Pienen hiustenleikkuun jäkeen Stephenistä kuoriutui entistä suloisempi pikkumies.

Tuumasta toimeen. Risto innostui pikkuisen jokeltamisesta sen verran, että halusi pikkuisena oppivan puhuvan ennen muita.
"Isi.. sano isi" Risto jokelsi, yrittäen saada Stephenin toistamaan sanomisiaan. "Eikö? Hmm.. Sano ä-i-t-i.. äiti"

Mary opiskeli vihanhallintaa kirjasta käsin ja kuunteli samalla miehensä jokeltelua, eikä voinut olla hihkumatta tälle. Oli hienoa että hän oli löytänyt miehen joka viihtyi myös lasten kanssa.

Maryn toinen synnytys käynnistyi samoissa vetimissä ja samassa huoneessa kuin viimeksikin, tällä kertaa yöllä. Kivut ja tuskat olivat lähes yhtäläiset viime kertaan verrattuna, mutta nyt hän oli osannut prepata itseänsä siihen. Jostain syystä en löytänyt erillistä kuvaa uudesta vauvasta, mutta tällä kertaa tuli tyttö, jonka nimeksi annettiin Sienna. Ulkonäöltään ihan isoveljensä kopio. x)

Stephen paukutteli kalvokangasta ja nauroi omaa lapsekasta nauruaan heleästi ja kikattaen. Miten niin pieni asia voikin tuoda niin paljon iloa sen ikäiselle.. :) Stephenin suurin mielenkiinto paljastui samalla: hän pitää äärettömän paljon musiikista ja tanssista.

Perheelle tuntematon heppu käveli ovelle pimpottaen ovikelloa. Hän lähti yhtä äkkiä kuin tuli tullutkin, jättäen vain vaaleanpunaiseen kääreeseen kiedotun paketin portaikolle.

Paketista paljastui perheen kauan kaipaama tietokone. Mary aukaisi paketin nopeasti ja hihkui ilosta. Koneelle löytyi oitis sopiva paikka talosta, ja hän ryhtyikin kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan, tietämättä edes itse millainen tarinasta tulisi.

  Stephen meni kuitenkin tietokoneen edelle, ja Mary meni lapsena toiveiden mukaan. Stephen halusi kovasti oppia lausumaan lastenlorun. Parin tunnin loruilun jälkeen Stephen vihdoin oppi kuin oppikin hassun hauskan rimpsun.

Äidin ja pojan välit lämpenivät, mutta pieni Stephen oli kovin väsynyt uuvuttavan loruilun jäljiltä. Jatkossa pikkumiehen toiveissa oli lähes koko ajan lorun lausuminen äitinsä kanssa..

Stephen ja Sienna olivat suloisesti nukahtaneet samaan aikaan lastenhuoneen lattialle. Ihmetellessään lasten hiljaisuutta, oli Mary raottanut lastenhuoneen ovea ja huomannut vesselit suloisesti nukkumassa lattialla. Mary ei kuitenkaan halunnut että huoneen vedon takia lapset sairastuisivat, nosti hän molemmat lapset kehtoihinsa nukkumaan.

Hetken torkuttuaan Stephen pääsi elämänsä ensimmäiseen ammekylpyyn. Pikkuinen oli ihastuksissaan kaikista niistä kuplista mitkä leijailijat hänen päänsä yläpuolelle ja vielä enemmän hän oli haltioissaan sukeltamisesta ammeen pohjalle. :)

Risto-Petterin ruokamyrkytys ei ollut muutaman päivänkään jälkeen ottanut laantuakseen, ja talon vakiopaikaksi olikin tullut WC.

Sienna hieman upposi kaikkiin kehtonsa peitteisiin ja tyynyihin<3

Perheen villi viikari ei suostunut aivan yhtä rauhallisesti yöunilleen. Stephen huusi kurkkusuorana haluavansa pois sängystä ja ravisteli kehdon tankoja, niin että kaksi niistä löystyi huomaamatta.

Suht pitkän äitiysloman jälkeen Mary oli palannut työelämään. Poliisiuran valinnut nainen saikin heti ensimmäisenä työpäivänään ylennyksen ja palkankorotuksen.

Seuraavana iltana vietettiinkin jo Stephenin 7-vuotissyntymäpäiviä. 

Mutta myös Sienna täytti vuosia, joten tänään vietettiinkin tuplasynttäreitä=)

Äidin piti kuitenkin puhaltaa pienokaisen puolesta, sillä Siennan keuhkot eivät vielä riittäneet moiseen. x)

Sienna oli aivan ihastuttava, ja muistutti aivan äitiään kuten Stephenkin, mutta oli tummahipiäinen.

Sienna taaperona =)

  Hän pääsi myös hetimiten suorittamaan ensimmäisiä pottailujaan äitin hellävaraisessa ohjauksessa. 

Perheen esikoisestakin paljastui varsin taiteellisia kykyjä, mihin ainakaan perheen äiti ei olisi yltänyt.. Stephen nautti luovuutta vaativista tehtävistä, tanssista sekä musiikista.

Stephenin vanha huone meni väliaikaisesti Siennalle, joten hänen tuli nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa, ainakin nyt vähän aikaa.

Ensimmäinen koulupäivä oli peruutettu runsaan lumentulon takia, joten Stephen säntäsi ulos rakentamaan lumiukkoja, minkä tekeminen vaati sekin jonkinlaista luovuutta.

Tuntien näpertely kuitenkin alkoi tuntua jo luissa ja ytimissä. Stephen kaipasi kipeästi kuumaa kaakaota ja lämmintä huopaa, sillä jo sossutkin läähättivät niskassa. :s

 

Tässä oli tämänkertainen=) Toivon, että miellytti enemmän kuin ensimmäinen osa. Kaikenlaiset kommentit tervetulleita, aivan kuten viimekerrallakin :)